Epätasapainoinen ilmanvaihto voi altistaa radonille

”Sydäntalvi lähestyy ja meitä pohjolan asukkeja koetellaan kylmyyden ja pimeyden lisäksi myös kohonneilla radonpitoisuuksilla.  STUK:in teoksen Säteily ympäristössä mukaan radon on sisäilmassa esiintyvä näkymätön ja hajuton radioaktiivinen kaasu. Suomessa löydetään vuosittain 2000 keuhkosyöpätapausta, joista noin 200 on todennäköisesti radonin aiheuttamia. Radonille altistumista on vaikea välttää, sillä noin puolet suomalaisten vuosittaisesta säteilyannoksesta on peräisin radonista. Huolehtimalla ilmanvaihdon tasapainosta voidaan kuitenkin ehkäistä osa radonin aiheuttamista haitoista.

Mikä tekee radonista vaarallista?

Radoniin liittyvä keuhkosyöpävaarahan ei aiheudu itse radonkaasusta, vaan sen lyhytikäisistä hajoamistuotteista. Sekä radonkaasu että ilmassa leijuvat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Toisin kuin radonkaasu, hajoamistuotteet tarttuvat keuhkoputkistoon ja keuhkorakkuloihin aiheuttaen keuhkoille säteilyannoksen. Keuhkosyöpäriski kasvaa jokaisen säteilyannoksen myötä.

Radonissa piilevä vaara tunnistettiin varsin myöhään, vasta 1980-luvun alussa. Tästä syystä Suomessa on paljon rakennuskantaa, jossa radonia ei ole huomioitu lainkaan rakennusteknisesti. Suurin radonriski on taloissa, joissa asuinkerros on rakennettu suoraan maavaraisen laattalattian päälle, eikä alla ole esimerkiksi kellaria. STUK:in mukaan radonpitoisuudet saattavat myös vaihdella suuresti alueittain.

Voimakas alipaine voi kasvattaa radonpitoisuuksia

Radonpitoisuuksien osalta ilmanvaihtoratkaisultaan huonoin vaihtoehto on talo, jossa vallitsee voimakas alipaine. Painovoimasen ilmanvaihdon kohdalla tilannetta pahennetaan, kun pesutiloihin asennetaan jälkikäteen kanavapuhallin ja keittiöön liesituuletin ilman, että riittävää korvausilman saantia on varmistettu. Jos talossa on koneellinen ilmanpoisto ja painovoimainen tuloilma, radonin aiheuttaman säteilyn määrään vaikuttavat riittämättömän korvausilman saannin lisäksi myös ympäröivät olosuhteet kuten kylmä ulkoilma.

Talojen radonpitoisuus on yleensä korkeimmillaan talvella. Tämä johtuu maanalaisista virtauksista ja rakennuksen alimpien kerrosten lisääntyneestä alipaineesta. Syypää lisääntyneeseen alipaineeseen on niin kutsuttu savupiippuilmiö, jossa lämmin ilma nousee ylöspäin ja luo asuntoon alipaineen. Alipaine puolestaan imee maaperästä enemmän radonpitoista ilmaa. Ilmiön suuruuden voi arvioida rakennuksen korkeuden mukaan käyttäen nyrkkisääntöä ”1 Pascal per metri.” Voimakas tuuli voi myös lisätä talvipäivinä alipainetta ja kasvattaa siten radonsäteilyn määrää asunnossa. Tuulen vaikutus vaihtelee tuulenvoimakkuuden mukaan, mutta keskimäärin se on noin 10 Pascalin luokkaa. Tuulisina talvipäivinä kerrostaloasuinnoissa on tosin mitattu useidenkin kymmenien Pascalien alipaineita vaipan yli.

Asukkaat voivat tehdä toimillaan hallaa ilmanvaihdolle

Asukkaat saattavat myös omilla toimillaan haitata asunnon ilmanvaihtoa. Asunnoissa on säädettäviä korvausilma-aukkoja, ja asukas saattaa päätyä itse säätämään tai teippaamaan poistoilmaventtiileitä vedontunteen tai ilmanvaihdon riittämättömyyden tunteen vuoksi. Todellinen syy taustalla voi hyvinkin olla ongelma korvausilman saannissa tai vaipan ulkopuolisissa olosuhteissa. Ilmanvaihtojärjestelmä on kuitenkin kokonaisuus, ja yhden osan muutos heijastuu kaikkiin osiin.

Epätasapainoinen ilmanvaihtojärjestelmä voi aiheuttaa kodissa radonsäteilyn ohella myös vedon tunnetta, hajuhaittoja ja lämpötilaeroja. Vaarana ovat myös kosteus ja siihen liittyvät mikrobit, ulkoa tulevat hiukkaset, sisätiloista vapautuvat hiukkaset sekä orgaaniset yhdisteet.

Ilmanvaihdolla on merkittävä osa radonpitoisuuksien ennaltaehkäisyssä. Kun ilmanvaihto on kunnossa ja tasapainossa, ei rakenteiden kautta pääse kulkeutumaan vaarallista radon-kaasua ja sen hajoamistuotteita. Niin asumismukavuuden kuin ihmisten terveyden takia onkin tärkeää huolehtia, että ilmanvaihtojärjestelmä on jatkuvasti tasapainossa.”

Jani Nieminen