Näin parannat vanhan omakotitalon energiatehokkuutta

”Omakotitalon energia­tehokkuuden parantaminen kannattaa, mutta se on hyvä suunnitella ja toteuttaa ammattilaisten avulla.

Uudisrakentamisessa siirryttiin tämän vuoden alussa lähes nollaenergia­rakentamiseen. Uudet vaatimukset koskevat vuodenvaihteen jälkeen haettuja rakennuslupia.Monien rakentamisen asiantuntijoiden mukaan nykyisillä rakentamis­määräyksillä uusista taloista tulee jo niin energiatehokkaita kuin niistä on ainakin toistaiseksi taloudellisesti järkevää tehdä.

Niinpä tulevaisuudessa pitääkin yhä enemmän kiinnittää huomiota vanhojen rakennusten energia­tehokkuuden parantamiseen, jotta rakennusten lämmittämisen ja jäähdyttämisen aiheuttamien hiilidioksidi­päästöjen määrää saataisiin riittävästi vähennettyä. Noin 40 prosenttia kasvihuonekaasuista aiheutuu kiinteistöjen lämmittämisestä ja viilentämisestä.

HS kertoi torstaina 29. maaliskuuta, että lähes kaikissa 1970- ja 80-luvun pientaloissa on riskirakenteita, ja vahingot voivat olla suuret, jos niitä ei korjata ajoissa.

VANHAN OMAKOTITALON energiatehokkuuden parantamiseen on monia syitä. Lämmittäminen on kallista, ja energiatehokkuuden parantamisen ansiosta kiinteistön arvo kohoaa ja asumismukavuus paranee.

Energiatehokkuutta parannetaan myös ympäristösyistä. Asumisen hiilidioksidi­päästöt huolettavat aidosti vanhojen omakotitalojen omistajia, vaikka harva ryhtyy hintaviin energiaremontteihin pelkästään tästä syystä.

Energiatehokkuuden parantaminen voi tulla eteen muun remontin tai laajennuksen kylkiäisenä. Sitä on edellytetty vuodesta 2013 lähtien haettaessa rakennuslupaa korjaukseen, laajennukseen tai muihin muutoksiin silloin, kun se suinkin on rakennusteknisesti ja taloudellisesti järkevää.

PIENTALOJA MYYTÄESSÄ tai vuokrattaessa esitettävä energia­todistuskin kannustaa osaltaan omistajaa energia­tehokkuuden parantamiseen, koska todistus paljastaa rakennuksen energia­tehokkuuden (A–G) tason.Energia­todistuksesta ostaja tai vuokraaja saa rakennuksen energian­kulutuksesta tietoa, joka ei riipu nykyisistä käyttäjistä vaan perustuu rakennuksen ominaisuuksiin. Energiatodistuksesta löytyy myös usein tieto rakennuksen sen hetkisten käyttäjien toteutuneesta ostoenergian­kulutuksesta.

Oikeastaan kaikkien vanhojen omakotitalojen energia­tehokkuutta voidaan parantaa ainakin jollakin tavalla. Ehkä aivan uusimpia, kuluvalla vuosi­kymmenellä rakennettuja taloja lukuun ottamatta keinoja ovat lisäeristäminen, rakenteiden tiivistäminen sekä ikkunoiden ja ovien vaihtaminen energia­tehokkaimmiksi.

Öljy- ja suorasähkö­lämmitys­taloissa kannattaa miettiä vaihtamista energia­tehokkaampaan ja ympäristö­ystävällisempään energiamuotoon.

Vanhan talon energia­tehokkuuden parantaminen edellyttää ammattitaitoista suunnittelua ja lähtötilanteen huolellista selvittämistä. Se on erityisen tärkeää, jos tähtäimessä on laaja hanke, jossa talon energiatehokkuutta halutaan lähelle nykyvaatimuksia.

Pientalojen korjaus­suunnitteluun perehtyneiden suunnittelijoiden yhteystietoja voi kysyä esimerkiksi oman kunnan rakennusvalvonnasta.

1. Selvitä ensin rakennuksen kunto

RAKENNUKSELLE kannattaa teettää ensin kuntotarkastus. HS:n aiemmin ilmestyneessä jutussa kerrotaan, miten ammattitaitoisen kuntotarkastajan löytää, millainen koulutus hänellä pitää olla sekä mikä on kuntotarkastuksen ja kuntotutkimuksen ero. 

Kuntotarkastusraportista paljastuvat rakennuksessa ilmenevät viat.

Energiansäästö­kartoituksessa selvitetään rakennuksen energiansäästö­mahdollisuuksia ja kirjataan järkevät investoinnit. Lämmitystavan muutosta varten kannattaa teettää erilliset laskelmat.

Tutkimalla selviää, mitä talolle kannattaa tehdä. Asiantuntijan tehtävänä on varmistaa, ettei remontissa toheloida esimerkiksi lisäämällä ilmatiiveyttä väärällä tavalla, lisä­eristämällä ja laiminlyömällä riittävää ilmanvaihtoa. Vääränlainen remontointi voi aiheuttaa rakenteille kosteus­ongelmia tai taloon sisäilmaongelmia.

Sen jälkeen mietitään, missä järjestyksessä ja millä aikataululla remonttia tehdään. Perusteellista energia­­tehokkuutta parantavaa korjausta varten omakotitalolle voidaan laatia pitkän aikavälin korjaus­suunnitelma.

2. Moniin remontteihin tarvitaan rakennus- tai toimenpidelupa – tarkista asia rakennusvalvonnasta

LÄMPÖKAIVON poraaminen on luvanvaraista, samoin talon julkisivuun vaikuttava lisäeristys­remontti. Asia kannattaa tarkistaa oman kunnan rakennusvalvonnasta.

Peruskorjaus vastaa pitkälti uudisrakentamista. Sitäkin varten tarvitaan hankkeelle pääsuunnittelija ja vastaava työnjohtaja sekä mahdollisesti sähkö- ja lvi-suunnittelijat ja -työnjohtajat.

Laajan peruskorjauksen yhteydessä voi olla järkevää miettiä myös, tarvitaanko lisätilaa varsinkin, jos rakennusoikeutta on vielä jäljellä. Talon laajentaminen tai tilojen käyttö­tarkoituksen muuttaminen edellyttävät nekin rakennuslupaa.

3. Villaeristettä kannattaa lisätä – omakotitalojen yläpohjaan suositellaan 50 sentin villakerrosta

VANHAN TALON eristemäärä ei vastaa edes nykyisiä rakennus­määräyksiä eikä energia­tehokkaan rakentamisen suosituksia. Varsinkin purueristeiden painuminen tai kulkeutuminen muualle on voinut jättää yläpohjan ajan kuluessa lähes vaille eristystä.

Puhallusvillalla yläpohjan lisäeristäminen onnistuu kätevästi, jos tilaa vain riittää.
Puhallusvillalla yläpohjan lisäeristäminen onnistuu kätevästi, jos tilaa vain riittää. (KUVA:PEKKA KIIRALA)

Vanhan pientalon lämmitys­energian kulutusta voidaan pienentää paljon lisäämällä rakennuksen tiiveyttä ja paksuntamalla lämmön­eristys­kerrosta. Asumismukavuus paranee, kun veto lakkaa.

Omakotitalojen yläpohjaan suositellaan nykyisin noin 50 sentin eristevilla­kerrosta, joten useimpien omakotitalojen yläpohjan lisäeristäminen on järkevää. Kätevimmin se käy puhallus­villalla. Yleensä lisäeristäminen onnistuu, jos talossa on tuulettuva yläpohja ja harjakatto. Tilanne kannattaa varmistaa ennen puhallus­urakoitsijan kutsumista.

Yläpohjan eristyskerrosta voi lisätä hyvin myös kattoremontin yhteydessä. Jos vanhoja rakenteita muutenkin puretaan, lisäeristystä saa puhallettua vaikka yläpohja olisi ahdas.

Yläpohjan eristystä ja tiiveyttä voidaan parantaa erityisen ahtaissa tiloissa myös poly­uretaani­levy­eristeillä.

4. Lisäeristettä julkisivuun – vanhat talot tulisi aina eristää ulkopuolelta

VANHAN OMAKOTITALON julkisivun tiiveys ja eristävyys eivät vastaa uuden omakotitalon rakenteita. Aikanaan mahdollisesti hyvinkin toteutettu eristys on voinut painua tai kulkeutua eläinten mukana ­muualle. Kylmäsiltoja on voinut syntyä myös rakennus­virheiden takia.

Julkisivun lisäeristäminen ja tiivistäminen on yleensä järkevää tehdä julkisivu­remontin yhteydessä. Yleensä samalla uusitaan myös ovet ja ikkunat energia­tehokkaimmiksi, jollei niitä ole uusittu aivan hiljakkoin.

Uuden omakotitalon seinissä on esimerkiksi noin 30 senttiä mineraali­villaa tai 15 senttiä polyuretaani­eristettä. Niinpä villaeristettä kannattaa olemassa olevaan taloon yleensä lisätä kerralla noin 5–10 senttiä.

ENNEN KUIN lisäeriste asennetaan, pitää selvittää, millainen on vanhan rakenteen lämpö- ja kosteuskäyttäytyminen.

Jotta rakenteen kosteustekninen toimivuus säilyisi, vanhan talon julkisivu tulisi aina eristää ulkopuolelta. Vesihöyryn läpäisevyyden kannalta rakenteen tulee aina harventua sisältä ulospäin mentäessä. Näin vanha rakenne jää kuivempaan tilaan. Samalla saadaan alapohjien ja sokkelin liitynnän sekä alapohjan ja väliseinien eristys yhtenäiseksi, rakenne tiiviiksi ja kylmäsillat katkaistua.

Tiiliverhotuissa ja kivi­rakenteisissa taloissa ulkopuolinen lisäeristys ei aina kannata. Silloin sisäpuolinen lisäeristäminen ohuilla, tarkoitukseen suunnitelluilla eristyslevyillä on hyvä vaihtoehto. Vanhan rakenteen höyrynsulku tulee poistaa. Uusi höyrynsulku­muovi liitetään saumoistaan teipeillä tai liimamassoilla kuivissa ja pölyttömissä oloissa.

5. Alapohjan eristys kuntoon – samalla voidaan joutua uusimaan myös routasuojausta

ALAPOHJAN ongelmakohdat paljastuvat talvella, jos sisällä vetää vetona ja lattiat ovat kylmiä. Kylmä lattia tuntuu ikävältä ja saa asukkaan helposti nostamaan sisälämpötilaa. Vastaavasti lattialämmitys­taloissa sisälämmitystä voidaan pitää asteen pari keskimääräistä alhaisempana ilman, että se vaikuttaa asumis­mukavuuteen.

Villasukat lämmittävät, jos lattiat ovat kylmiä, mutta alapohjan kunnostaminen tuo pitkäaikaisempaa apua. Uutta lattialämmitystä asennettaessa pitäisi tarkistaa alapohjan eristys ja tiiveys.

Jos ryömintätila antaa myöten, alapohjaan kannattaa asentaa tiivis tuulensuoja­levy tai korjata olemassa olevan levytyksen tuulenpitävyys. Rossipohja voidaan purkaa yläpuolelta eriste­paksuuden lisäämiseksi.

Alapohjan lisäeristämisessä voidaan joutua uusimaan myös routaeristystä. Kun lämpöä ei enää vuoda talon alle, koko sokkeli- ja perustus­rakenteen toimivuus on tarkistettava. Sokkelien lisäeristämisessä ja tiivistämisessä maata pitää kaivaa noin 50 sentin syvyydeltä ja rappaus­aluslevy on kiinnitettävä suoraan sokkeliin.

6. Ikkunoita ja ovia vaihtamalla vedottomaksi

VAIHTAMALLA vanhan talon ikkunat energia­tehokkuus paranee usein huomattavasti. Erityisen paljon paranee asumismukavuus, kun vedon tunne vähenee selvästi.

Tavanomaisten vanhojen ikkunoiden kautta häviää 15–20 prosenttia lämmöstä. Vaihtamalla vanhat kaksilasiset ikkunat uusiin lämmitysenergian kulutusta voidaan ikkunavalmistajien mukaan alentaa 1 000–2 000 kilowattituntia vuodessa. Sähkölämmitystalossa tämä tarkoittaa 100–200 euron vuosisäästöjä.

Kun vedon tunteesta päästään, sisälämpötilaa voidaan ehkä laskea asteen pari, mikä vähentää lämmitys­energian tarvetta vielä 5–10 prosenttia.

Energia­tehokkuudeltaan ja ominaisuuksiltaan parhaat ikkunat kuuluvat energialuokkaan A++. Niiden E-arvo on alle 45 kWh/m²/a.

Ikkunoihin on saatavana myös asumis­mukavuutta lisääviä pintoja, kuten auringonsuoja­pintoja ja lisävarusteita. Sälekaihtimet auttavat pitämään niin liiallista kuumuutta, valoa kuin kylmääkin loitolla.

Ikkunoiden vaihtamisen yhteydessä kannattaa yleensä uusia myös rapistuneet ulko-ovet. Uusien perusovienkin U-arvo on nykyisin alle 1 ja erityisen energiatehokkaiden jopa 0,56 W/m2K. Kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota oven asennukseen, jotta se olisi tiivis myös käytännössä.

7. Tarkista ilmanvaihdon toiminta

ILMANVAIHTOON kannattaa kiinnittää huomiota aina, kun vanhoja rakenteita tiivistetään. Remontin jälkeen aiemmin harvan rakenteen kautta sisään päässyt korvausilma ei ehkä löydäkään enää reittiä taloon. Lisäeristys- ja tiivistys­remontin yhteydessä onkin ehdottomasti asennettava ainakin korvausilma­venttiilit.

Lasse Lampinen asentaa ilmanvaihtokonetta 1970-luvulla rakennetun omakotitalon yläpohjaan.
Lasse Lampinen asentaa ilmanvaihtokonetta 1970-luvulla rakennetun omakotitalon yläpohjaan. (KUVA: ENERVENT)

Koneellisen ilmanvaihdon asentaminen ei välttämättä ole ensimmäisenä vanhan talon energiaremonttia suunnittelevan tehtävälistalla. Laajassa peruskorjauksessa voi kuitenkin olla järkevää sijoittaa tehokkaaseen lämmön­talteen­ottoon. Ilmanvaihto­suunnittelija suunnittelee kohteeseen tutustuttuaan toteuttamis­kelpoisen vaihtoehdon. Kanavat voidaan vetää rakenteiden päälle ja koteloida siististi piiloon.

Jos kanavointi on mahdoton toteuttaa, vaihtoehto voi olla huonekohtaisten ilmanvaihto­laitteiden asennus. Ne asennetaan seinälle venttiilien tapaan, mutta ne toimivat kuten lämpöä talteen ottava ilmanvaihto­laite.

Ikkunaremontissa hyvä vaihtoehto on valita tuloilmaventtiilillä varustetut ikkunat tai asentaa tuloilmaventtiilit ikkunoihin jälkikäteen. Tuloilma­ikkunoissa sisään otettava raitis kylmä ilma lämpenee ikkunan sisällä, mikä vähentää vedon tunnetta ja säästää energiaa.

8. TARKISTA LÄMMITYSJÄRJESTELMÄ

TILOJEN LÄMMITYKSEN osuus on jopa yli puolet kodin energiankäytöstä, minkä lisäksi energiaa kuluu myös käyttöveden lämmitykseen. Lämmitys­järjestelmäremontteja toteutetaan eniten vanhoihin öljylämmitys­taloihin, mutta myös suorasähkö­lämmitystaloissa sellainen on yhä useammin suunnitelmissa.

Lämmitys­järjestelmä­remontin suunnittelee lvi-suunnittelija.

Maalämpö- tai ilmasta veteen -lämpöpumppu­järjestelmä on helppo asentaa vanhaan öljylämmitys­taloon, jossa on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä.

MAALÄMPÖ­PUMPPUA varten tontille porataan useimmiten energiakaivo, mutta keruujärjestelmä voidaan myös upottaa maahan tai vesistöön. Ilmasta veteen -lämpöpumppu ottaa lämpöenergian ulkoilmasta ilmalämpö­pumpun tapaan mutta siirtää sen maalämpö­pumpun tavoin vesivaraajaan.

Maalämpö voidaan ottaa käyttöön myös suorasähkö­lämmitystaloissa. Lämmönjako­järjestelmä on kuitenkin muutettava samalla vesikiertoiseksi. Patterit asennetaan pintavetona.

Myös useita energiamuotoja hyödyntävä hybridi­lämmitys­järjestelmä on mahdollinen. Se voidaan toteuttaa talon vanhan öljy- tai puukattilan rinnalle.

Rinnalle voidaan kytkeä esimerkiksi ilmasta veteen -lämpöpumppu tai aurinkolämpöjärjestelmä. Kattilaa käytetään, kun toisen lämmitysjärjestelmän teho ei enää riitä tai käyttö ei olosuhteiden vuoksi ole mielekästä.

9. Lisää energiatehokkuutta tulisijan tai ilmalämpöpumpun avulla

VANHAN TALON lämmitys­järjestelmän energia­tehokkuutta voidaan lisätä ottamalla käyttöön esimerkiksi puuta polttava varaava tulisija. Se toimii myös sähkökatkosten aikana ja voi tuottaa jopa kolmasosan normitalon lämmitys­tarpeesta.

Ilmalämpö­pumpulla voidaan tuottaa jopa 30–40 prosenttia huonetilojen lämmitys­energiasta.

Ilmavesilämpöpumppu on hyvä ratkaisu silloin, kun maalämmön vaatimaa lämpökaivoa ei syystä tai toisesta voida porata.
Ilmavesilämpöpumppu on hyvä ratkaisu silloin, kun maalämmön vaatimaa lämpökaivoa ei syystä tai toisesta voida porata.

Myös aurinkosähkö­järjestelmää kannattaa harkita. Aurinkosähkön pientuotanto on yhä suositumpaa, ja monet sähkönsiirto­yhtiöt tarjoavat valmiita paketteja. Aurinkosähkön tuottaminen on sitä kannattavampaa, mitä enemmän sitä pystyy itse käyttämään. Etelä-Suomessa vuotuinen kokonaissäteilyn määrä on lähes sama kuin Pohjois-Saksassa.

10. Vaikuta energiankulutukseen muuttamalla asumistottumuksia

ENERGIA­REMONTTEJA odotellessa voi muuttaa asumis­tottumuksiaan. Kilpailuta energiatoimittajasi, pidä lämmitysjärjestelmäsi kunnossa ja oikein säädettynä. Pudota huone­lämpötilaa kahdella asteella, jo se säästää noin kymmenen prosenttia lämmitysenergia­kuluissa. Älä lotraa lämmintä vettä turhaan. Vaihda tarvittaessa vesikalusteet uusiin säästömalleihin.

Juttuun on haastateltu Motivan asiantuntija Sami Seunaa, jonka erikoisalaa ovat pientalojen energia­tehokkuuden parantaminen ja muun muassa eri lämmitysmuotojen kannattavuus­selvitykset.”

Helsingin Sanomat 30.3.2018